Lasten pelit

Lasten peleillä tarkoitetaan pelejä, jotka ovat tarkoitettu alle 18 vuotiaille, siksi näistä peleistä löytyy ajanvietettä joka lähtöön. Pelejä on niin aivonystyröille, liikuntaan kuin muillekin aisteille. On kehittäviä pelejä ja vain ajanvietepelejä.

Lapset ovat uskomattomia oppimaan uusia asioita, mutta aina ei vain huvita. Erilaisten taitojen opetteluun voi hakea vaihtelua mobiilipeleistä, jotka on suunniteltu nimenomaan lapsen opettamiseen. Tarjontaa löytyy, oli kyse sitten sävelistä, väreistä, kirjaimista tai numeroista.

Oppia peleistä

Mietityttääkö, miten lapsi oppii lukemaan, tai onko tunnetaidoissa vielä pohtimista? Pohditko, voiko tavutuksen oppia ilman aapistakin? Entä miten kertoa, että matikka on kala mutta paljon muutakin? Vinkkien avulla lapsi saa oppia leikkien ja oivaltaen, omassa tahdissaan ja omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Näin oppiminen on aina myös hauskaa.

auvat ja pienet lapset

Kurota, kiipeä, kupsahda. Pienelle lapselle oman kehon rajojen tutkiminen on luonnollista. Aikuisen roolina on sallia liikkuminen ja innostaa lasta käyttämään kehoaan. 0–2-vuotiaan motoriselle kehitykselle puistossa keinuminenkin on hyödyllistä.

Pyllähdys maahan toistuu ja toistuu, kun vauva opettelee seisomaan. Lapsi oppii parhaiten uusia taitoja herkkyyskausina, jolloin jaksaa toistaa taitoa niin kauan, että oppii. Portaisiin hinkuvan taaperon vanhempaa helpottaa tietää, että kiinnostus portaikkoa kohtaan laantuu, kun taito on opittu.

Vanhemman roolina on jaksaa auttaa ja kannustaa uutta taitoa opettelevaa lasta, silloinkin kun vaappuva kävely vaihtuu juoksemisen, hyppäämisen tai kiipeämisen opetteluun. Liikkuminen pitää sallia, jotta sen voi oppia. Toppuuttelun sijasta voi vaikka muistuttaa lasta keskittymään siihen, mitä tekee.

Digipelaaminen ja vanhemmat

Digitaalinen pelaaminen ei ole täysin riskitön harrastus. Pelaamiseen liittyy erilaisia haittoja, liittyen harrastuksen eri puoliin. Vaikka julkiseen keskusteluun nousee välillä hyvinkin dramaattisia esimerkkejä, nämä poiminnat edustavat pientä osaa kokonaisuudesta. Valtaosa pelihaitoista on lieviä, arkisia ja helposti ehkäistävissä. Niska-, hartia- ja rannekivut ovat pelaajille tavanomaisia. Käytännössä nämä vastaavat pitkälti toimistotyöläisten vaivoja, ja ehkäisykeinot ovat siten samanlaisia. Keskeistä on erityisesti pelipisteen ergonomiasta huolehtiminen, mutta myös pelitottumusten muokkaaminen on tärkeää.

Pelaajan ergonomiasta voi huolehtia sijoittamalla näytön, pöydän ja tuolin sopiville korkeuksille, sekä asettelemalla hiiren ja näppäimistön oikein. Hyvästä, selkää tukevasta työtuolista on siitäkin paljon hyötyä. Jos tietokone on koko perheen yhteiskäytössä, tuolin ja pöydän korkeus on yleensä mitoitettu aikuiselle. Tällöin lapset joutuvat usein istumaan huonossa asennossa. Pelien sisältöhaitat ovat erityisesti nuoremmilla lapsilla hyvin konkreettisia siksi vanhempien pitää oikeasti huomioida peleissä olevat ikärajat. Liian hurja, esimerkiksi väkivaltainen tai pelottava, kuvasto voi aiheuttaa ahdistusta ja painajaisia lapsilla vaikka lapsi ei itse sitä pelatessaan aktiivisesti havannoin eikä varmasti myöskään osaa vanhemmille sanoittaa. Vanhempien lasten kohdalla pelien maailman- ja ihmiskuvat sekä toimintamallit kaipaavat välillä huomiota osakseen. Vaikka pelien kerronta kehittyy jatkuvasti monipuolisempaan suuntaan, ongelmia ratkotaan silti useimmiten väkivallalla ja esimerkiksi sukupuoliroolit ovat monesti hyvin perinteisiä.